11.7.06

Snellman kääntyisi haudasssaan

Edellisessä päreessä nimesin toisen hyvän ystäväni Tiinuksi, tämän rauhallisemman. Hän suunnittelee sijoitusasunnon hankintaa, minä kodinvaihtoa lähemmäs mökkiseutuja. Yhdistimme siis tarpeemme ja lähdimme yhdessä pienen merenrantakaupungin kiinteistötoimistoihin tutkimusmatkalle samalla periaatteella kun käymme huutokaupoissa: emme huuda toistemme tarjouksen yli. Pst.. vilkaiskaapa yltä viikon ikkunamietettä! J. V. Snellman ei taitaisi vilkaistakaan meihin itsellisiin ja itsekylläisiin naisiin päin. Ja lisäksi olemme vanhoja akkoja hänen mittapuunsa mukaan. Hänhän nai keski-ikäisenä ukkona hädin tuskin seitsentoistakesäisen neitsyen. Nostamme kunnioituksesta keveitä kukkahattujamme ja poistumme asuntokaupoille.

Arvatkaapa mitä minä löysin? Noh, en pidä teitä jännityksessä, vaan paljastan heti, että helmen. Voin kertoa yksityiskohdat, koska en näe syytä vaieta niistä. Kolme huonetta ja keittiö pienestä rivitaloyhtiöstä aivan meren rannalla, niin että olohuoneen ikkunoista näkyy autiolle rannalle ja merenselälle. Välissä kulkee tie, jolla olisi hyvä kulkea vaikka koiran kanssa tai painaltaa kävelysauvoilla pitkää lenkkiä. Tai juosta hölkätä, mikäli polvet kestävät. Taloyhtiössä on saunaosasto ja uima-allas ja ydinkeskustaan on vain kaksi kilometriä. Kylpyhuone on juuri laatoitettu ja keittiö siisti, valkoiset kaapistot. Takapiha on suojainen, pensaitten ja viereisen asunnon korkean seinän uumenissa, yläterassilta pääsee alaterassille. Ai hinta? No se on 45.000 euroa, tässä pienessä pittoreskissa kaupungissa.

Jaa että jossain mätää? Toivottavasti ei. Putkiremontti on tiedossa, samoin itse pidän tulevaa kattoremonttia välttämättömänä, koska tasakaton pinnoite on uusittu vuonna 88. Nämä kun ynnää päälle, summa on varsin kohtuullinen, jopa halpa. Helsingistä ei taida silläkään hinnalla saada edes yhden huoneen betoniluukkua kehä kolmosen rajaltakaan.

(Maalaus Sir Lawrence Alma-Tadema)

39 Comments:

At 11/7/06 11:09, Blogger Iines said...

Juuri katsoin Hesarista, että yksiö Kannelmäessä maksaa 61.672 euroa.

Minkähän vuoksi niin monet haluavat töihin ja asumaan Helsinkiin, ja nimenomaan keskustan kaasuihin? Ja miksi vielä asumisen on maksettava niin mielettömästi?

Ei ihme, että suomalaiset asuvat muihin eurooppalaisiin ja esim. amerikkalaisiin nähden todella ahtaasti. Vuokrasysteemin soisi täälläkin edistyvän, niin että voisi vuokrata esimerkiksi talon itselleen halvalla, kuten Amerikoissa on tapana. Itsekin olen pitänyt vuokrausta yhtenä vaihtoehtona, mutta ei näillä Suomen kiskurihinnoilla.

 
At 11/7/06 14:17, Blogger A-K.H said...

Ei kuin rahat kouraan ja läävä vaihtaa omistajaansa, jos oli kerran rakkautta ensi silmäyksellä. Kannattaa kyllä selvittää, ettei talossa ole räksyttäviä koiria. Niitä on täällä puutteenperällä asunnonvälittäjän mukaan vaivaksi asti, ja sen kyllä kuulee.

Keski-Oiropassakin puolet ihmisistä asuu vuokralla. Täällä vuokra-asunnot ovat paljolti läpikulkupaikkoja, koska samalla rahalla ja jopa halvemmalla voi maksaa omaansa, jos haluaa sitoutua muutamaksi vuosikymmeneksi johonkin paikkaan ja jättää lasten maksettavaksi loput.

 
At 11/7/06 14:53, Blogger Liisa said...

Eivät ihmiset sinne Helsinkiin halua yleensä, vaan joutuvat. Ja nimenomaan työn perässä. Toisaalta siellä on tarjolla paljon sellaisia työpaikkoja, joiden palkalla ei sitten pystykään asumaan ja elämään siellä. Mahdoton yhtälö.

Itsekin jo vuosikausia asunnonvaihtoa harkinneena suosittelen rohkeasti muuttamaan, jos mieluisa löytyy. Harvoin asuntoesittelyissä on tullut tunne, että tämä olisi hyvä. Ei siis kertaakaan, koska edelleen olemme tässä. Yhden asunnon perään olen hiukan haikaillut, että olisi pitänyt...jne.

 
At 11/7/06 20:33, Blogger Iines said...

Isojen ratkaisujen tekeminen on kai kaikille vaikeaa, minulle ainakin. Luulin, että uuden kodin voi hankkia kun mieluinen löytyy. Vaan eipäs voikaan. Minun on nyt jo ikävä vanhaa kotiani, kun ajattelen, että joutuisin purkamaan sen ja pakkaamaan muuttolaatikoihin. Siellä on niin paljon rakkaita muistoja, mm. kahdesta koirastani, tyttäreni koulunkäyntivuosista, äidistäni, joka asui aika lähellä, kaikista jouluista. Tippa tulee nyt jo silmiin, kun tätä kirjoitan. On lisäksi kaikki tutut paikat ja ihmiset, elinikäinen työpaikkani ja sen ihmissuhteet. Paljon on vaa´assa.

On kuitenkin niin, että muistoissa ei kai kannata elää, vaan pitäisi katsoa eteenpäin ja panostaa tuleviin mahdollisuuksiin ja uusiin ihmissuhteisiinkin.

 
At 12/7/06 03:49, Blogger Stello said...

Uskomatonta, miten paljon asuntojen hinnoissa on eroa, alueesta riippuen. Meidan kotikadulla melkein kaikki talot ovat keskenaan samanlaisia paritaloja, ja vastikaan myydysta paritalonpuolikkaasta sai kuulemma reilut 500.000 euroa - siis samanlainen perustalo kuin meillakin, alakerrassa iso olohuone ja keittio, ylakerrassa kolme makuuhuonetta ja kylppari, talon edessa ja takana kapea puutarha. County Wicklow'ssa talojen hinnat ovat nousseet viimeisten 10 vuoden aikana eniten koko maassa - 310%! Tuntuu hullulta katsoa esim. loma-asunto-ohjelmia telkkarista, kun esim. Ita-Euroopan maista saa alle 30.000 eurolla suunnilleen kartanon, suurella puutarhalla.. Jos olisi ylimaaraista rahaa, niin ryntaisin sinne asuntosijoittajaksi.

 
At 12/7/06 05:41, Blogger Liisa said...

Eikös tämä koko elämä olekin muistojen helminauhaa? Tuo työaikainen mappihyllykin tuossa vielä seisoo. En ole saanut sitä puretuksi. Luulen, että se johtuu siitä, että työura jäi minulla niin puolitiehen. Ja kun alkaa ajatella vanhentuneiden oppikirjojen poispanemista, saati merkittävämpien perheeseen ja ystäviin liityvien muistojen pakkaamista ja karsimista, niin ei siitä mitään tule. Vaikka menneisyydessä ei pidä elää, niin muistothan ne meillä juuri on ja tämä hetki. Uuteen heittäytymiseen vaaditaan rohkeutta rutkasti. Ellei näin ole ei ole mihinkään koskaan kiinnittynytkään.

Kun uuden aika on, sen kai vain sitten tietää sisimmässään. Eräs työtoverini sanoi aikoinaan, että 15 vuoden samassa paikassa asumisen jälkeen ei muutto enää oikein onnistu. Tässä on vierähtänyt 25 vuotta. :)

Rahakin tietenkin ratkaisee, puuttuva tai ylimääräinen kuten Stello sanoo.

 
At 12/7/06 09:34, Blogger Iines said...

Stello, jollakin Pietarin - Latvian-reissulla osuimme kylään, jossa oli myytävänä rähjäisiä linnoja alueineen euron hintaan, siis totta. Ehtona vain oli linnan kunnostaminen. :)

Virossakin kai näiden ihanien vanhojen kartanotyyppisten talojen tai maalaistalojen hinnat ovat nousussa, mutta kyllä vielä kuulemma voi tehdä satumaisia löytöjä. Ilmastokin Virossa on huomattavasti lauhkeampi kuin Suomessa.

Liisa, minä hävitin kaikki vanhat monistepinot jostain syystä viime kesänä, kun jouduin ennenaikaiselle tk-eläkkeelle. Kirjat säilytin ja arvostelukalenterit sekä lehtiartikkelit, jotka kertoivat luovan ilmaisun kurssini järjestämistä esitystapahtumista. Myös näitten juhlien käsikirjoitukset säilytin.

Joskus muutokseen tarvitaan vain pieni sysäys tai sattuma. Olen odottavalla kannalla itseni suhteen. En ole vielä sopeutunut tähän yllättävään elämänvaiheeseen, jossa olen vapaa oikeastaan kaikesta. Se hämmentää minua, koska olen aika aktiivinen ihminen, joka tahtoisi tehdä edelleen leipätyötään. Ensimmäinen vuosi on mennyt päätä pyöritellessä, sillä en löydä itsestäni vielä sisäistä eläkeläistä. Päinvastoin, tunnen itseni ihan tytöksi, joka kaipaa mukaan elämän seikkailuihin.

 
At 12/7/06 14:41, Blogger Arawn said...

Kyllä eräs tuttuni osti Vallilasta yksiön 40 000 eurolla. Että saa Hesasta yksiöitä alle 60 000 euronkin. Sinänsä olen kyllä sitä mieltä, että kämpät ovat Hesassa todella kalliita...

 
At 12/7/06 17:10, Blogger A-K.H said...

Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

 
At 12/7/06 17:13, Blogger A-K.H said...

Mennäkseni itse asiaan ei herra Snellman kääntyile haudassaan, vaan herra Snellman valmistaa herra Snellmanin makkaraa.

 
At 12/7/06 21:03, Blogger Iines said...

Minkähän kuntoinen yksiö oli kyseessä? Tai kokoinen tai varustuksinen, kun oli noin halpa pääkaupunkiseudun asunnoksi. Olen kuullut puu-Vallilasta, joka on haluttua asuinseutua.

Snellmanin makkaraa ei taida tehdä kyllä mieli edes maistaa.

 
At 12/7/06 21:16, Blogger A-K.H said...

Isäni asui Puu-Vallilassa kun siellä oli vielä huusit pihan perällä, mutta ei siellä enää ole köyhälistökortteleita.

 
At 12/7/06 21:43, Anonymous JtB said...

Minun yksiöni hinta viimeisen viivan alla Kannelmäessä oli 100 000 €. Tosin katto-, putki-, ym -remppoja ei ole odotettavissa pariinkymmeneen vuoteen.

 
At 12/7/06 22:08, Blogger Iines said...

Huh huh, sehän on yli puoli miljoonaa mummon markkaa. Sadallatuhannella eurolla saisi nykyisestä pikkukaupungistani hyvän talon, joskin huippukalliitakin toki löytyy.

Nuorempana panostin minäkin asumiseen niin, että maksoin pankkilainaa tili soiden monta vuotta. Nyt lainat on maksettu ja uutta en ota! Elämässä täytyy olla muutakin kuin velkaa.

Kaikkein mieluisin asumismuoto minullekin olisi kyllä vanha puutalo, jollaisia puu-Vallilassa on, tai sitten tuossa pienessä merenrantakaupungissa, hyvinkin runsaasti. Ovat vaan nykyään huippukallista luksusta, ja asunnot viedään jo tiskin alta välittäjän mukaan.

 
At 13/7/06 09:49, Blogger Arawn said...

Ei ollut yksiö puu-Vallilassa vaan Sturenkadulla. Voi se tosin olla Alppilaakin eikä Vallilaa, olen hiukan huono näiden aluerajojen kanssa...

Kämpän kunto oli ok, vessa tosin aika pieni. Suihku oli oston jälkeen jouduttu laittamaan kokonaan uutena, sitä kun ei aiemmin ollut lainkaan. Pienihän se oli, kun kylppärin vierestä oli purettu sisään rakennettu komero ja suihku mahdutettu sen tilalle, mutta kyllä sinne yksi ihminen mahtui. Huone oli ehkä joku 25 neliötä, ehkä hiukan enemmän. Keittiö oli pieni, joskin erillinen.

Hmm. Nyt kun aloin selata Sturenkadun kämppiä niin kyllä nekin 100 000 euroa maksavat, 35 neliön yksiö, esim on 114 000. Mun on kyllä pakko muistaa jotain väärin, ei sieltä sitten voisi edes 25 neliön yksiötä 40 000 eurolla saada. Mistähän muistan sen summan... Olisiko se sitten vain tyypin ottama velka, jos se sai perintönä rahaa?

No, kallista on.

 
At 13/7/06 10:59, Blogger Iines said...

Sturenkatu on Alppilaa, josta tyttäreni sai ensimmäisen opiskelukämppänsä vanhasta kerrostalosta. Tuntuu kyllä siltä, että tuo 40.000 euroa on jokin muu summa kuin yksiön hinta. :)

 
At 14/7/06 00:27, Anonymous Petja said...

Tykkään Alma-Tademasta, olen sillä tavoin pervo.

Helsinki on ainut paikka missä Suomessa voi asua.

 
At 14/7/06 01:09, Anonymous Anonyymi said...

Halvalla menee!

Voisin muuttaa maalle - jollen asuisi jo.

Pääkaupunkiseudun liepeillä olevasta talostani saisin tanään 400.000 plus rapiat päälle, mutta miksi möisin, kun Helsingissä samalla hinnalla saisin maksimissaan kaksion (oikealta paikalta, ei Kannelmäestä!)

En myy, vaan jatkan maalaisasumista kunnes lapset muuttavat omilleen, ja minulle riittää se kaksio.

Joku sanoi täällä totuuden; vain Helsingissä voi asua. Allekirjoitan - entisenä ja taas kohta tulevana asukkaana.

 
At 14/7/06 09:45, Blogger Iines said...

Petja, Alma-Tademasta tykätään täälläkin kovasti ja valmiina on monta ikkunakuvaa, ihan varmaan seuraavaksikin. Samoin romanttinen, samantyylinen Rossetti on suosikkejani. Valitetavasti Rossetin kuvat olivat ex-blogissani, jota ei enää ole.

Tuosta Helsingissä asumisesta sen verran, että minua huolestuttaa se, mitä helsinki tekee ihmiselle. Enkä osaa arvostaa lisäarvoa, joka helsinkiläisasunnolle lankeaa helsinkisyyden vuoksi. Enkä muuttaisi Helsinkiin, vaikka myymällä nykyisen kotini voisin sen huoleti tehdäkin. Ja jos myisin päälle tämän kakkoskotini, voisin jopa valita, asettuisinko Eiraan tai Katajanokalle. Ei kiitos!

 
At 14/7/06 10:24, Anonymous Anonyymi said...

kkk

 
At 14/7/06 10:47, Anonymous Anonyymi said...

Uudestaan... Töölö etu ja taka, Kruununhaka, Etelä-Haaga, Rööperi, Vuosaari, Rajakylä(Vantaa).

Pari vuotta sitten Keski-Suomeen, jossa saimme uuden talon avaimet käteen-systeemillä. Tontti 1300 neliötä maaseututaajamassa (vedet tulee ja menee, katuvalot palaa, "asiointi kirkolla vie aikaa puolisen tuntia, lääkäripäivystykseen pääsy sunnuntaina kesti 20 min., uimarannalle matkaa 300 m, paikallisen krouvarin lauantai-iltaisen kala-aterian raaka-aineet oli samana aamuna nostettu verkoilla viereisestä järvestä, kesäisiä tapahtumia lajista kuin lajista ylenpalttisesti.

Vaimoni on kolmannen polven helsinkiläinen, lähtöisin Käpylästä, ei suunnittele paluumuuttoa.

Tilaa talossa 132 neliötä, pihavarastossa kolmisenkymmentä, vataavan talon hinta ruuhkasuomessa kolminkertainen.

Kyllä, meillä on käynyt mielestämme hyvä tuuri ja olemme varsin tyytyväisiä eli maalla on mukavaa !

 
At 14/7/06 19:01, Blogger Iines said...

Allekirjoitan sen, että maalla on mukavaa! Mainitsit pistämättömiä seikkoja, jotka puhuvat puolestaan. Lisäisin listaan vielä välittömät maalaisihmiset, jotka auttavat ilman eri maksua. Täältähän pääsee sitä paitsi halutessaan nopeasti kaupunkireissuille.

En halua kuitenkaan leimautua kaupunkilaisuuden vastustajaksi, koska minua kiehtoo myös kaupunkielämä, sen suomat mahdollisuudet. Tarkoitan sitten kunnon kaupunkia, jolla on vanha kulttuuri, en nuorta Helsinkiä, jolla ei mielestäni ole luonnetta. Ulkomailtahan ne helmet löytyvät.

 
At 14/7/06 21:59, Anonymous Petja Jäppinen said...

Minulla oli 15 vuotta talo tuolla Vaasan korkeudella. Kävin kolme kertaa ja olin siellä yhteensä 9 päivää.

Ruojan kiitos, sinne ei tarvi mennä enää ikinu.

Mieluummin kaksio Tapulikaupungissa, kuin 9 huonetta, keittiö, sauna ja ranta Pohjanmaalla.

 
At 15/7/06 09:55, Blogger Iines said...

Uskon siihenkin, että ihmiset tarpeet ja halut muuttuvat elämän myötä, samoin kuin ihminen itse muuttuu, jos ei jämähdä uomiinsa.

Jos ei nuorena tahdo Pohjanmaalle, voi sinne haluta vanhana, kun on Tapulikaupungin nähnyt ja kokenut. Tai jos viettää lapsuutensa jossain körttiläiskylässä, tahtoo vaihteeksi tiukasti rakennettuun kaupunkiin kokemaan "oikeaa" elämää, suurta maailmaa.

Olen miettinyt, olisiko elämä ja maailma kuitenkin ihmisen sisällä, hänessä itsessään, asuinpaikasta riippumatta.

 
At 15/7/06 23:57, Anonymous Petja Jäppinen said...

Minun perheeni on asunut samalla tontilla vuodesta 1556 niin että isä asuu kylällä vieläkin, mutta minä olen kohtalon oikusta ensimmäinen joka on syntynyt muualla 18.sukupolveen.
Minulla ei ole mitään syytä mennä sinne enää koskaan.

Lapsuuteni olen asunut Turussa, teini-ikäni Malmilla ja Töölössä, ja sen jälkeen olen sitten asunut Tapulikaupungissa ja Kontula-Vesalan alueella siitä asti kun täytin 19v. eli reippaasti yli puolet elämästäni.

Helsinki on kuitenkin ainut paikka missä Suomessa voi asua. Tämä on ainut paikka jossa ilmasto, palvelut, kesän pituus ja ihmisten kunnioitus toista ihmistä ja sen yksityisyyttä kohtaan ovat jokseenkin siinä tasapainossa kuin niitten kuuluukin olla.

Toki täälläkin on korjaamista, kuten se, että helsinkiläiset joutuvat maksamaan ylimääräistä veroa sen vuoksi että jossakin Kuusamossa olisi ambulanssi tai poronpurijoilla "yliopisto", mutta uskon että nekin virheet tullaan korjaamaan ajan kanssa.

 
At 16/7/06 11:02, Blogger Iines said...

No, Helsingin palvelujen toimivuudesta voidaan varmaan olla eri mieltä. Riippuut ietenkin siitäkin, mihin palveluihin viittaat. En kuitenkaan yhtäkkiä keksi, mitä Helsingissä on sellaista, mitä ei ole esimerkiksi Turussa tai Porissa tai Oulussa. Kaikissa on korkeakoulutusta, toimiva terveydenhuolto, isot keskussairaalat, kukoistavaa kulttuuria jne. Lisäksi - tarvinneeko edes sanoa - internetin aikakaudella ostopalvelut ovat yhtä lähellä kuin lähin tietokone.

Jos helsinkiläinen kustantaa poronpurijoiden yliopistoja, samoin poronpurijat kustantavat tietysti Helsinkiin sijoitettuja moniakin oppimiskeskuksia ja muita laitoksia.

Kun lapseni oli vauva, asuin Turun keskustassa ja voi sitä pakokaasun määrää jo silloin, jonka vauva jouti hengittämään päivittäin. Helsingissä tilanne lienee nyt vielä pahempi.

No, meitä on moneksi. Ymmärrän kyllä Helsingissä viihtymisen, mutta mielestäni helsinkisyys ikävimmillään on kapeaotsaista sisäpiirihenkeä, joka latistaa ihmistä.

 
At 16/7/06 19:51, Anonymous Petja Jäppinen said...

Itse asiassa: poronpurijat eivät kustanna yhtään mitään.

Muutamaa yksittäistä kuntaa lukuunottamatta koko Pähkinäsaaren rauhan rajan tuolla puolella oleva Suomi elää etelän siivellä. Jokaista lapin asukasta kohden etelä maksaa toista tuhatta euroa tukijaisia.

Pelkästää Lapin teitten ylläpitoon käytyllä rahalla voitaisiin rakennuttaa jokaiselle Lapin asukkaalle etelään 27 neliötä asuin tilaa.

Minä olen 26 vuotta yrittänyt keksiä mitä hyötyä Lapista, Kainuusta tai Savosta on Suomelle, enkä ole keksinyt mitään merkittävää.

Jos Suomi käyttäisi vaikka ne rahat YK:n ylläpitoon, mitä käytetään pohjoisten loisaluiden ylläpitoon siitä olisi enemmän hyötyä minulle.

 
At 16/7/06 20:17, Anonymous Petja Jäppinen said...

Vielä.
Lapin lääni, kaikkineen, tuottaa tappiota noin 300 miljoonaa vuodessa.
Oulun lääni tuottaa tappiota 370 miljoonaa.
Pohjois-Savon tappio on 340 miljoonaa.
Pohjois-Karjalan 335 miljoonaa.

Uusimaa tuottaa voittoa, eli siis tuottaa enemmän verotuloja, kuin sen palveluihin käytetään, 2,7 miljardia. Jos meidän ei tarvitsisi maksaa Lappiin elatusta, niin meidän perheemme voisi viettää joka vuosi viikon pidempään Italiassa.

 
At 16/7/06 20:31, Blogger Iines said...

Petja, etkö osaa arvostaa saamelaiskulttuuriakaan? Sehän on ainutlaatuista maailmassa!

Etkö pysty mitenkään ajattelemaan asiaa Lapin asukkaan kannalta? Pitäisikö heidän luopua kulttuuristaan ja juuristaan ja muuttaa etelään betoniluukkuun?

Eikö me ruuhka-Suomen asukit mieluummin muuutettaisi Lappiin ja tehtäisi Rovaniemestä tai Tankavaarasta pääkaupunki? Pianhan me uuden kulttuurin oppisimme, eikö? Voitaisiin vaikka säätää laki, että kaikki joiden sukunimi alkaa jiillä, koolla, ällällä ja ämmällä, muuttaisivat Lappiin nauttimaan tukiaisista.

 
At 17/7/06 11:50, Anonymous Petja Jäppinen said...

Mitä tekimistä tällä on saamelaiskulttuurin kanssa?

 
At 17/7/06 17:23, Anonymous Petja Jäppinen said...

Pistän tästä aiheesta pitkän Sanoman Ihmiskunnalle vielä tänään.

 
At 17/7/06 19:35, Blogger Iines said...

No, sitä tekemistä, että puhut siihen malliin kuin tahtoisit ampua Lapin maailmankartalta. Eivätkös saamelaiset sielläpäin ahkioillaan pulkkaile?

Meikäläinen on erityisen kiinnostunut alkuperäkulttuureista ja tahtoo antaa tukiaisia juuri sinne, missä näitä harvinaisia kulttuureja vielä sinnittelee - toiveena vain se, että tukiaiset eivät muuta alkuperäkulttuuria meidän kulttuurimme kaltaiseksi.

Ja muuten - kannatan lämpimästi hajasijoitusta, etenkin kun Suomi on kohtuullisen pieni maa. On hullua, että kaiken tärkeän pitäisi sijaita vain pisteessä Helsinki.

 
At 17/7/06 20:05, Blogger Iines said...

Petja, kävin kurkistamassa juttuasi ja ihmettelen, kun sitä ei pääse kommentoimaan, Harrastat siis sensuuria.

Olisin vain antanut lukijoille linkin juttuuni, koskaa viittaat minuun nimellä mainiten, linkittämättä. Eikös hyviin blogitapoihin kuulu linkittää blogiin, johon viittaa?

 
At 17/7/06 21:14, Anonymous Petja Jäppinen said...

Linkki sivuillesi jäi pois vahingossa.
Minun saitillani on mahdollista kommentoida vain rekisteröityneillä, joiden oikea nimi on minun tiedossani.

Minun työni liittyy mm.internet-keskustelujen laillisuuden valvontaan, moderaatioon, ja internet-yhteisöllisyyden kouluttamiseen ja tästä syystä en omille sivuilleni anna enää kommentti mahdollisuutta kuin rekisteröityneille ja joiden oikean nimen tiedän.

Mitä tulee hajasijoittamiseen, se nostaa kustannuksia ja laskee tehokkuutta.

Saitiltani löytynee kirjoitus kaupunkikriittisestä massasta, jossa kerron asiasta.

 
At 17/7/06 21:56, Blogger Zepa said...

Puhuin noista Helsinki-hyi-yäk-mantroista jo 10.7.
http://zhankaantaakylkea.blogspot.com/2006/07/yhyy-yhyy-yhyy.html

Lyhyesti: jos asuminen maksaakin, vastikkeeksi mistään muusta ei tarviikaan maksaa ellei itse halua olla hölmö. Ja Helsingissä on töitä. Asuttuani aika monella paikkakunnalla Suomessa, voin nykyään todeta, että ikinä en enää tään maan rajojen sisällä muuta nyt kun olen Helsinkiin päässyt. Tästä maasta voin muuttaa, mutta en tosiaankaan halua asua missään muualla kuin Helsingissä, jos on kerta tästä maasta valittava.

 
At 18/7/06 09:18, Blogger Iines said...

Asia selvä, Petja. Kunnioitan kyllä omlla nimellä kirjoittamista ja oman persoonansa vahvaa likoonpanemista, kuten sinä teet.

Panda, kyllä minä sinunkin valintaasi kunnioitan. Ja jopa ymmärrän perustelujasi.

Miten suuri rikkaus ihmisten erilaisuus onkaan. :)

 
At 23/7/06 17:45, Blogger dahl said...

Niin, jälkijättöisesti sanon vain, että on ihme, kuinka 1800-luvun muuten aatteissaan varsin edistykselliset miesajattelijat, -kirjailijat ja -filosofit olivat taantumuksellisia naisia koskevissa mielipiteissään lähes säännöstään. Naistenvihaajia/kritisoijia kyllä löytyy: Nietzsche, Strindberg, Ibsen, varmaan suomalainen kansallisromantikko Runebergkin. Eikä meininki ole hirveästi niistä ajoista muuttunut - kaikesta tasa-arvojargonista huolimatta misogynia ja naisten aliedustus joka puolella jyräävät.

Onneksi oli - ja on - näitä vahvoja naisasianaisia, jotka myös vaikuttivat kynällään, toivottavasti mielipiteisiinkin. Minna Canth jne.

Nainen ei ole täysi leili, josta mies ammentaa! Vaan ihan täysi leili aivan itselleen.

 
At 24/7/06 08:22, Blogger Iines said...

Miten totta! Itse olen hämmästellyt lähihistoriasta sitä, millaisia sovinisteja ns. hippiaikakauden miehet pohjimmiltaan olivat. Puhuttiin suu vaahdossa tasa-arvosta ja demokratiasta, mutta samaan aikaan naisen arvo heijastui miehelle vain hänen seksuaalisen käytettävyytensä kautta - kuten usein edelleenkin... Pentti Saarikoski on tämän linjan tyypillinen edustaja. Kirjoittaa kaunisti rakkaudesta, mutta naisen arvo on enimmäkseen hänen jalkovälissään. Ns. vapaa rakkaus tarkoitti pohjimmaltaan vain sitä, että naisen tuli antaa aina.

 
At 24/7/06 16:26, Blogger dahl said...

Niin, mies on kaksinaismoralistinen eläin, mitä tulee suhteeseensa naiseen. Naisen on oltava käytettävissä, jos ilkeästi sanoisin (ja sanonkin), halpa rako, jota voi ruuvata aina silloin kun tahtoo. Miehen olemus, käyttäytyminen ja halut tuntuvat olevan ikuisesti samoja. Jos joku on ja pysyy tässä yhteiskunnassa ja maailmassa, niin mies jos kuka. Kunnia hänelle! Ja tuhkaa munille.

 

Lähetä kommentti

<< Home