Naisten kesken

Pientä skismaa toisen hyvän ystäväni kanssa, sen ekstroverttien ekstrovertin, josta jo Illuusia-blogissani kirjoitin ja joka asuu täällä kyläpahasessa talvetkin. Se toinen taas asuu muualla ja mökkeilee tuossa rinteeni alapuolella olevassa vanhassa isossa maalaistalossa. Olkoot vaikka Liinu ja Tiinu.

Olin juuri asettunut laiturille mukavaan asentoon aurinkotuoliini ja avannut juomapullon, kun puhelin soi. Liinu kertoi, että hän on juuri saapunut tyhjälle torpalleni jäätelöpaketin kanssa ja siirtynyt pakkauksineen Tiinun puolelle. Tiinu keittää kahvia ja minun on määrä tulla heti jäätelöä tuhoamaan heidän kanssaan, koska Tiinulla on huono pakastin. (Mikä siinäkin on, että ystävättäret eivät aina ”muista” toisen painonpudotusta ja loukkaantuvat, kun kieltäytyy herkuista..). No sanoin kohteliaasti, että olen juuri rasvannut itseni ja että olisin mieluummin nyt rannassa kuin kuumalla pihalla – Tiinun pihalla ei ole varjoa, koska kaikki pihapiirin puut on kaadettu. Puhelin lyötiin korvaani! En ehtinyt edes kutsua naisia seurakseni laiturille.

Mainittakoon, että muutaman tunnin kuluttua palaillessani torpalle Liinun pyörä oli edelleen pihani portilla, joten menin niiltä sijoiltani Tiinulle katsomaan, miten vihaisia minulle ollaan. No ei oltu, vaan naiset olivat siirtyneet kahvista kaljaan ja kälättivät niin että piha raikui. Vaan eipä ole Liinua näkynyt koko viikkoon, joten kyllä asia jäi häntä kaivelemaan. Yleensä hän käy pari kertaa viikossa täällä, minä poikkean harvemmin – mutta näin olen aina tehnyt. Pitää saada olla yksin, ja paljon. Se on minulle tapa elää. Tiinu ymmärtää sen, koska itsekin viihtyy yksikseen, mutta Liinu loukkantuu tuon tuostakin, koska hänelle ei ole olemassa tilaa ”yksin”.

Vaan tällaista kai elämä on. Ihmissuhteissa on aina ristivetoa, parhaimmissakin. Jos ollaan kovin erilaisia, on tietenkin joustettava puolin ja toisin. Hyväksyn ystäväni erilaisuuden ja jopa nautin hänen eloisuudestaan ja räiskyvyydestään. Ajattelen kuitenkin niin, että hänenkin tulisi hyväksyä minun erilaisuuteni ja pitää sitä arvossa loukkaantumatta. Ystävyys voi olla olemassa, vaikkei tavattaisi ehtimiseen. Viittaan tässä mielirunoilijaani Wislava Szymborskaan, joka on sanonut siihen tyyliin, että katsokaamme toisiamme suljetuin silmin. Puhukaamme toisillemme suljetuin suin. Läpäiskäämme paksu muuri. Voikohan hienommin kiteyttää ystävyyden syvintä olemusta?

(Maalaus William Etty)