22.7.06

Kohdannut elämänsä miehen

- Sinä se sitten oot viisaan näkönen noitten rillies kanssa.
Ylläni marimekko, mustia pystyraitoja sinapinkeltaisella pohjalla. Lainattu siskolta.
Saatu isältä vanhainkodista pari satasta. Ostettu valkoiset narutettavat saapikkaat tanssikengiksi.
Rillit kuin vihertävien Elysee-pullojen pohjat.
Huulissa pinkki puna, ripsissä maskaraa.
Näytelty välinpitämätöntä. Asetuttu hyvälle paikalle, josta on huomattu.

Ihastuttu rillit maininneeseen. Kiva villapaita ja samettihousut. Partakin.
- Onks täällä kans jotain? Koputettu päähäni.
Hämmennytty.
- Voisiksää rakastua muhun?
- Joo, voisin mää. Pakahtumaisillani, värähtämättä.
Kävelty hitaasti vessaan
. Jumalauta mikä vartalo, oli ajateltu.
Annettu lahja: Oon nyt sun kanssa, en Risun.

Varpu tullut synkkänä vastaan. Me käsi kädessä, ikuisesti.
Varpu etukenossa, minä taka.


Proosarunoni on tämän innoittama: Runotorstai: Kohtaaminen. Ajattelin ensin olla julkaisematta näin vanhaa muistelusta, mutta Liisan esimerkki innoitti panemaan tämän rohkeasti pramille.

(Maalauksen tekijä tuntematon)

9 Comments:

At 22/7/06 21:52, Blogger Iines said...

Siis muistelus on vanha, mutta runon tein tänään.

 
At 22/7/06 22:05, Anonymous grillimies said...

Kesäfiilikseen sopisi: ripsissä makkaraa.

 
At 23/7/06 09:14, Blogger Iines said...

Höpsistä, muta kiitän palautteesta.

Kas tässä aiempi makkararunoni grillimiehelle, Elmer Diktoniuksen innoittamana:

MAKKARARUNO

Näin unta:
Enkeli tuli taivaasta makkara kädessä
ja sanoi: ”Syö lapseni,
tämä täyttää sinut
vedellä, broilerinlihalla, kamaralla, perunatärkkelyksellä, kalkkunanlihalla, sianlihalla, suolalla, perunakuidulla, sokerilla, stabilointiaineilla, korianterilla, kuminalla, mustapippurilla, sellerillä, chilillä, paprikalla, valkopippurilla, muskottipähkinällä, hapettumisenestoaineella,
arominvahventeella, glukoosilla, happamuudensäätöaineella ja säilöntäaineella.

On tässä vielä energiaakin sekä proteiinia, hiilihydraatteja, rasvaa, ravintokuituja ja natriumiakin. Pitäisi riittää isompaankin nälkään.”


Epilogi: Vapisevin käsin otin ylhäältä ojennetun makkaran ja söin sen avaamatta vakuumpakkausta. Oli hyvää. Rasva tirisi leukaani pitkin rinnuksilleni ja pisaroi siitä helminä maahan, josta koira nuoli ne ja nuoli vielä varpaanvälinikin lisärasvahelmien toivossa.

 
At 23/7/06 09:35, Blogger Liisa said...

Tuo passiivi tekee tästä ihanan universaalin! Varpuko Risu? :) Tykkäsin.

 
At 23/7/06 09:45, Blogger Iines said...

Kiitos, Liisa. Yritin saada aikamuodoilla etäisyyttä ja pontta tapahtumiin. Tämän verbinmuoto- ja aikamuototartunnan sain Paul Austerin teoksesta Yksinäisyyden äärellä.

Tytön oikea nimi oli Varpu, mutta jostain luonteenpiirteistä johtuvista seikoista runon mies kutsui häntä Risuksi. Minua hän kutsui Nasuksi. :)

 
At 23/7/06 09:52, Blogger Liisa said...

Nasusta tulee muutakin mieleen. :)

 
At 23/7/06 10:05, Blogger Iines said...

Toki. Minä puolestani kutsuin häntä aateekooksi, koska mielestäni hänellä oli aina vastaus kaikkeen. Tein hänelle jopa silloin modernin kollaasitaulun, jossa painoin öljyväripohjalle sanomalehdestä revityn ison otsikon : The Computer gets the Answer.

 
At 23/7/06 14:04, Blogger A-K.H said...

Eikös siinä Diktoniuksen runossa Isä Jumala kuunnellut poikien täysien vatsojen kurinaa ja kysynyt, että kuka täällä niin kauniisti laulaa?

Tuon makkararunon lopun muuttaisin:... josta koira ne nuoli ja kuoli.

 
At 23/7/06 18:45, Blogger Iines said...

Sama runo: Tuli taivaasta enkeli makkara kädessä ja antoi sen minulle jne.. Onnistuin saamaan vanhan kokoomateoksen Diktoniuksen runoista, ja se on sikäli kiinnostava, että siinä on alkuperäinen ruotsalainen runo Viljo Kajavan suomennoksen vieressä.

Äläs nyt, uskollinen koirahan haluaa nuolla isäntänsä/emäntänsä varpaat ilman rasvapisaroitakin..

 

Lähetä kommentti

<< Home