Rakastamisesta
Olen miettinyt kumpi on tärkeämpää, rakastaa itse vai saada osakseen jonkun rakkaus. Elämässä kun aina ei käy niin, että tunteet menevät yksiin.Olen onnellinen, että olen saanut rakastaa jotakuta sen maailmoja avaavan tunteen vuoksi. Se teki minut onnellisemmaksi kuin ehkä koskaan ennen. Se muutti minut paremmaksi ihmiseksi ja heijasti valoa kaikkiin ihmisiin, joiden kanssa jouduin tekemisiin. Se antoi toivoa, joka rakensi keveitä siltoja sinne, missä ennen olisin räpiköinyt. Se ei loppuvaiheessakaan jättänyt katkeruuden tunnetta, vaan hienoisesti pulppuilevan lähteen, josta voi yhä ammentaa. Tässä mielessä rakkaus on ikuista, se ei kuole koskaan vaikka kohde poistuisi. Rakastaminen on todennäköisesti ihmiselle merkittävämpää kuin se, että on rakastettu – äidinrakkautta lukuunottamatta.
Minua on myös rakastettu, mutta minuun kohdistunut rakkaus ei ole millään tavoin avartanut minua tai muuttanut persoonallisuuttani paremmaksi, mieluummin päinvastoin - ehkä. Vasta se on avannut hanat, kun olen itse rakastanut, huolimatta siitä, onko minua rakastettu.
(Maalaus Sir Lawrence Alma-Tadema)
posted by Iines @ 10:30 ap.
19 comments
19 Comments:
Parasta on rakastuneena olemisen tunne: ah, sitä lemmentuskaa, joskaan en enää sellaista jaksaisi, vaikka eihän sitä koskaan tiedä, millä oksalla se piru istuu. Forsytein tarun katsominenkin on yhtä kärsimystä, vaikka menossa on uusinta.
Rakastuneena oleminen laihduttaa ja on hyvä laihdutuskuurin apu, joskin läskit tulevat pian takaisin, kun ennemmin tai myöhemmin joutuu syömään suruunsa, jollei sitten satu olemaan riutuvaa tyyppiä.
Paras on sinunkin vaan koputtaa puuta, vaikka miten vannoskelet. Ihminen rakastuu todistettavasti useita kertoja elämänkaarensa aikana, oli vapaa tai varattu. Se että siellä loppupäässä jollakulla voi olla vähemmän rakastumisia, johtunee huonoista jaloista tai verenkierrosta.
Minä ajattelen niin, että rakastumisen kyky on henkisen vireyden ja terveyden merkki. Ja omaan vanhaan kumppaniinsakin voi kuulemma rakastua monta kertaa.
Minä kun olen jo vallan unohtanut, mitä vanhassa avioliitto-oppaassa sanottiin miehen "siitinelosta". Näitä uudempia en ole lukenut, koska niissä on rumia kuvia. Voisinpa mennäkin puita pilkkomaan, jos olisi liiteri. On minulla vielä kiihkeä verenjuoksu jaloissani. Jalkovälistä en niin tiedä. Alapään pääasia on pissaaminen. Rakastumisen kyky ja henkinen vireys lähettivät minulle asken postikortin Timbuktusta. Täytyy tyydyttyä bloggaamalla.
Aamunaurut sulle ja sun siitinelollesi, siis tuolle 1800-luvun lopun opukselle, jota olisi kieltämättä hauska selailla. Ei sellaista aarretta taida missään nähdä.
Tjaah, jos lähtisi klapeja hakkaamaan.
Jaapa jaa. Huomaan miettiväni ihan turhia, kun tuommoistakin, että kumpi on ihmiselle tärkeämpää, rakastaa itse vai olla rakastettu. Eihän tuommoinen voi ketään kiinnostaa.
Minussa on varmaan jokin omituinen vika, kun pohdin joskus aivan itsestäänselviä asioita. Tai sitten olen paljon tyhmempi kuin huomaankaan.
Lupaan parantaa tapani. Ainakin vähäksi aikaa. Koetan keskittyä vain olennaiseen. :)
Höpöti, minä ainakin pohdin tuota ja taas viime aikoina aivan erityisesti, mistä lie menstruaalisesta oikusta, mutta pohdinpa vaan, siksi on mukava että kirjoitat juuri siitä juuri nyt.
Olen rakastanut ja ollut rakastettukin, mutta en ole vielä (täytyy uskaltaa toivoa) kokenut oman rakastamiseni kohtaavan vastarakkautta, tai sen tunteen jonka luulen rakkaudeksi samassa mitassa tulleen kohdatuksi, vastaanotetuksi ja palautetuksi. Kyse voi olla myös jostain ymmärryksen tasosta, yhteydestä toiseen ihmiseen.
Jokapäiväisessä väärinymmärrysten ja kommunikoimattomuuden sosiaalisessa suossa (on parempaakin maastoa toki) tarpoessa tuo tuntuu ja on pieni ihme, joka kerta kun sen näkee ympärillään tapahtuvan.
Juuri tuo kahden rakkauden kohtaaminen, leikkauspiste, tekeekin onnesta varmaan täyden. Ajatelen niin, että ei riitä, että rakastan vailla vastarakkautta, eikä riitä että minua rakastetaan, vaan rakkauksien tulee kohdata. Kuitenkin jos noista kahdesta olisi valittava, valitsen sen, että saan rakastaa toista.
Kummallista kuitenkin, luulen, että se rakkauden leikkauspiste on harvinaisempi kuin yleisesti otaksutaan. Miksi siitä muuten niin paljon laulettaisiin ja kirjoitettaisiin? Onko se monelle vain saavuttamaton unelma, haave, satumaa, tango meren yllä? Sen tavoitteleminen on ikuista koska se onkin vain kangastus? Eihän onnea voi sada kiinni. Onni on juuri siinä, että sitä ei tavoita, onni on matkallaoloa toivetta kohti.
Olipa hyvin kirjoitettu maailman tärkeimmästä asiasta :-)
Hyvin kirjoittamisesta en tiedä, mutta rakkaus on kyllä maailman tärkein asia joka tasolla.
Minusta on hauska kuvitella mm. valtion päämiehiä ja poliitikkoja heidän rakkauselämässään. Esimerkiksi Matti Vanhanen on saanut aivan uutta inhimillistä säteilyä paljastuttuaan rakkautta ja erotiikkaa tarvitsevaksi ihmiseksi.
Rakkaus ilman ranskalaisia viivoja ei taida merkitä paljon mitään. Siitä ei ole yleiskäsitteeksi.
Suokukolle - pitäisikö meidän sitten pudottaa sellaisetkin yleiskäsitteet pois kuin "työ" ja "tieto", monen muun vastaavan ohessa? Aika hyödyllisiä taitavat nekin kuitenkin olla, vaikka niidenkin essentiaalista olemusta voidaan miettiä vaikka minkä verran ja monista eri näkökulmista.
"Love, work, and knowledge are the wellsprings of our life. They should also govern it" - Wilhelm Reich
Suokukko,
asioita on nimettävä, kun puhutaan niiden tarkoitteesta. Silti on selvää, että tuo tarkoite voi olla yksilöiden tajunnassa eri laajuinen ja jopa osittain eri merkityksinen, koska kunkin oma henkisen pääoman ja tajunnan viitekehys vaihtelee. Itse pyrin juuri näistä syistä melko tarkkaan ilmaisuun, jotta kulloinkin kyseessä oleva käsite selvenisi käyttöympäristöstä.
On siis päivänselvää, etten oleta "rakkauden" olevan edes tismalleen määriteltävissä oleva asia. Pakettiin kääritään kulloinkin se osa merkitystä, joka siinä kontekstissa on tarpeen.
En malta olla lopuksi vielä kummastelematta sitä, miten rakkaudesta ja rakastamisesta puhuminen koetaan pateettiseksi höpinäksi ja kristilliseettiseksi hörönlöröksi.
Kuuluu pohtia mieluummin ahdistusta ja itsemurhaa ja masennusta. Näitä käsitteitä ei edes pyydetä määrittelemään. Nooh, trendien perässä en ole koskaan juossut enkä juokse nytkään.
Mietin minäkin että enemmän se on minua muuttanut kun rakastan kuin rakastettuna oleminen. Aina rakkauden kohteena olemista ei oikein jaksa arvostaa, tai siihen ei usko. Kun toinen rakastaa ja toinen ei, siitähän ne arkiset suurdraamat syntyy. Eikä aihe taida vanheta millään.
Terveiset kesälomalta, kerrankin mökkivuorolle sattui kivat ilmat, ja ihastuskin on saanut vastakaikua. Rakastumisesta en taida viitsiä puhua vieläkään, vaikka hymy on edelleen herkässä
Molly, miten huomaan tämän vasta nyt. Ehkä surkean hitaan yhteyteni vuoksi, kun en saa läheskään aina edes sivuja auki, omiakan, kun tässä on niin paljon kuvia..
Kiitos terveisistä ja hauskaa kesän jatkoa!
Intohimo syntyy kivusta, rakkauden kaipuusta, halusta olla kokonainen. Kipua voi kantaa silloinkin, kun rakkaudet kohtaavat. Toinen voi rakastaa toista, kuitenkin niin, että rakastettu ei koe olevansa rakas. Kipu voi olla rakkaudettomuuden aiheuttamaa, taikka sitten kummuta omista sielunhaavoista, kyvyttömyydestä kokea rakkautta. Kaikki se rakkaus, mistä tässä on puhuttu, ei välttämättä ole eroottista, sukupuolista. Myös ystävää voi rakastaa intohimoisesti, kaivata hänen rakkauttaan, saada sitä osakseen tai sitten ei.
Uskon kuitenkin niin, että rakastamaan ei pysty, ellei ole ensin saanut osakseen rakkautta, edes vähän. Minulle rakastaminen merkitsee tunnetta ja tahtoa: sitä että pitää toista ihanana ja että tahtoo hänen parastaan, oman parhaankin kustannuksella.
Pälli! :)
Hauska "nähdä" pitkästä aikaa! Poissaolosi on huomattu.
Totta, lapsuudessa koettu rakkaus on koko elämän tärkein asia, pohja ja perustus, jonka varaan voi rakentaa.
PS Katselen blogiasi, kun pääsen nopeampien yhteyksien ääreen elokuun puolella.. Nyt on hidas gprs..
Hei Iines :)
Törkeää sanoa, mutta kiva kuulla, että poissaoloni on huomattu :) Blogissani ei ole toistaiseksi mitään uutta, mutta ehkä jaksan kohta kirjoittaakin..
Toivotaan niin. Mukavia kesäpäiviä, toivottavasti jaksat pian taas kirjoitella!
Lähetä kommentti
<< Home