3.8.06

Oman lihan jatke

Kun tytär oli pikkulapsi, pidin itsestään selvänä, että hänelle tulee samantyyliset arvot ja ihanteet kuin itselleni, että hän kasvaa niihin rinnallani. Eikä se niin mennyt, että syötin jotain tarkoituksella. Kaikki manipulointi tapahtui huomaamatta, ikään kuin olisin ajatellut, että olemme samaa lihaa, näkymättömällä napanuoransäikeellä toisistamme kiinni tai sitten ajattelin tiedostamatta, että lapsi kuuluu minulle, on omaisuuttani ja jatkaa ideologioitani.

Tämä on varmaan kaikin puolin anteeksiannettavaa, koska useimmat vanhemmat kai pitävät lapsiaan itsensä jatkeena, huomaamattaan ja pahaa tarkoittamatta, samalla tavalla kuin kautta aikojen on eri kulttuureissa tehty. Minäkin petasin kaiken valmiiksi, valikoin kirjat, joita tahdoin lukea hänelle, valitsin makuni mukaiset lapsenvaatteet ja muokkasin hänen imagoaan itselleni mieleiseksi vielä senkin jälkeen, kun tuli ensimmäinen taistelu, eräästä takista.

Takissa oli ruma kuminauharesori vyötäröllä ja puuskahdin, että se on oikein makkarakiristys. Mutta ei, tytär tahtoi juuri sen takin ja kirkuvan pinkkinä. En ostanut sitä, koska se ei yksinkertaisesti sopinut hänelle. Olisiko minun pitänyt ostaa lapselle hänen haaveittensa mukainen takki, joka näytti hassulta hänen päällään? Hän luultavasti näki itsensä siinä prinsessana, vaikka peilistä katsoi pulleavatsainen pikkutyttö, jolla oli takin katseita keräävä clou juuri esteettisesti kriittisimmässä kohdassaan.

Muistamme molemmat toisenkin kuvaavan tapauksen minun manipulaatioyrityksestäni. Tapaus on aika tökerö enkä ymmärrä, miksi olen päästänyt suustani jättisammakon, oikein rupikonnan. Katselimme nimittäin kadunreunaan pykättyjä vaalimainoksia. Tytär tirkisteli kasvoja ja minä olin sanonut kokoomuksen Harri Holkerista, että siinä on paha mies, ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille. Tytär luuli kuulemma pitkään, että Holkeri varastaa köyhien rahat ja vie rikkaille, päinvastoin kuin Robin Hood teki.

Pidin myös selvänä, että tytär jatkaa lukioon ja sieltä kulttuurin kehtoon, johonkin yliopistoon, pitkälle akateemiselle uralle. Näin hän tekikin, tosin vaihdettuaan pääainetta. Nyt hän on työssä, jossa tutkinnosta ei ole mitään hyötyä eikä pitkästä akateemisesta urasta tietoakaan. Mietin, olisiko tytär tehnyt elämässään itsenäisempiä ja rohkeampia valintoja jo aiemmin, jos olisin osannut kannustaa häntä ajattelemaan itsenäisesti ja jopa eri tavalla kuin minä. Miksi sitä niin usein viittoo lapsilleen itsensä kaltaista tietä ja tällä tavalla kenties nitistää heiltä heidän omimman omansa? Miksi sitä ei vain voi tajuta, että lapsi ei ole oman lihan jatke?

(Maalauksen tekijän tiedot kateissa, lis. myöh.)

15 Comments:

At 3/8/06 22:45, Blogger sivuaskel said...

Aikaisemmin en tätä miettinyt. Kannustin tyttäreni jo varhain itsenäiseen elämään. Vasta myöhemmin olen paljon pohtinut, olisiko minun pitänyt olla enemmän läsnä. Lopputulema on; jokaisella on oma elämä, en voi auttaa ketään ymmärtämään ennakkoon. Tiet ja polut on asteltava, takapihat talsittava.

 
At 3/8/06 22:46, Anonymous mimmimaria said...

Tuli mieleeni, että moni mies on vain oman lihansa jatke.

 
At 3/8/06 23:55, Anonymous JtB said...

Tunsin Vaijeri-Hessun.

Kotoaan Keski-Suomesta hänet lapsena vietiin kasvatuslaitokseen, koska äidin sairastaessa keuhkokuumetta oli ottanut naapurin isännän halkoja.

Hessua vietiin laitoksesta linnaan ja jossain Kallion kulmilla siviilissä hänestä tuli isä. Pieni tytär sytytti suuren rakkauden. Hessu raitistui, rakasti ja tytär kirjoitti kuusi ällää. Hirtti sitten itsensä.

 
At 4/8/06 04:26, Blogger Panu said...

"Miksi sitä niin usein viittoo lapsilleen itsensä kaltaista tietä ja tällä tavalla kenties nitistää heiltä heidän omimman omansa? Miksi sitä ei vain voi tajuta, että lapsi ei ole oman lihan jatke?"

Siksi, että on itsekäs ja ilkeä ihminen, joka ei hyväksy, että muillakin on oma elämä.

 
At 4/8/06 13:39, Blogger S. Liuhto said...

Kaipa Iines olisit voinut toimia pahemminkin, eli opettanut tyttärellesi näitä "perinteisiä" arvoja tai sitten laiminlyönyt kasvatuksen.

 
At 4/8/06 13:43, Anonymous Blogikäki said...

Lähinnä kai siksi, että lapselleen halusi tarjota sitä, mitä itse aikanaan piti parhaana.
Ja syyllisyys syntyy joka tapauksessa. Minäkin tunnen syyllisyyttä sekä siitä, että annoin lapsen itsenäistyä aikaisin että siitä, että toisaalta välitin kai liikaa omia ankarahkoja eettis-poliittis-esteettisiä arvojani.
Nyt kun omat vanhemmat ovat kuolleet, tämä lapsen suuntaan tuntemani syyllisyys laimentuu. Kun tajuan, että en kohtuudella ole voinut odottaa omilta vanhemmiltanikaan täydellistä suoritusta, luulen, että oma viisas lapsi ymmärtää varmaan saman.
Ja lopputuloshan on tyttäresi tapauksessa mainio – ihan niin kuin minunkin tyttäreni tapauksessa.

 
At 4/8/06 14:29, Blogger Iines said...

Panulle sanoisin, että voi tietysti olla, että olen itsekäs ihminen, mutta en minä ilkeä ole enkä tahdo, että tytär elää minun elämääni.

En ehkä osannut kuvata tarpeeksi hyvin, mitä tarkoitan, mutta olennaista on se, että kaikki manipulointi on ollut huomaamatonta. Myös se on tärkeä huomata, että joku toinen ei pitäisi toimiani manipulointina, vaan tuiki tavallisena vanhempien käytöksenä. Kaikessa on silti ollut tavoite laajentaa oman lapsen maailmaa, ei supistaa. Ei tällaisia vanhempia voi mitenkään sanoa itsekkäiksi ja ilkeiksi, sillä lapselle voi kai sanoa myös ei-sanan. Väitän, että harvassa ovat ne vanhemmat, jotka eivät tiedostamattaan tuputa omaa maailmankuvaansa lapselle. Sekin on tuputtamista, jos tarjoaa lapselleen rajatonta rakkautta ja rajatonta maailmaa. Lapsi voikin haluta rajat.

S. liuhto ja blogikäki viitaavat viisaasti ajatukseen, jonkalainen alkoi kyteä mielessäni tuon päreen kirjoittamisen jälkeen eilen illalla: hyvänen aika - tytärhän noudattaa omaa päätään, eli tekee juuri sitä, mitä eniten arvostan! Kenties en olekaan epäonnistunut, koska toinen on itsenäinen yksilö ja meillä on erinomaiset välit erilaisuudestamme huolimatta. Kenties minäkin olen viisastunut.

 
At 4/8/06 17:20, Anonymous maijamuru said...

Jokainen normaali vanhempi haluaa lapsilleen parasta. Ihmisiähän me kuitenkin vain ollaan. Luultavasti kaikille vanhemmille jää jotenkin huono omatunto ja tunne, että olisiko pitänyt toimia toisin, olenko vahingossa yrittänyt syöttää paljonkin omia käsityksiäni ja mielipiteitäni? Jokainen lapsikin on erilainen ja yksi tarvitsee yhdenlaista ja toinen toisenlaista. Ympäristökin vaikuttaa.
Olen miettinyt näitä nyt uudestaan, kun on lapsenlapsia ja näen heitä "kasvatettavan".

 
At 4/8/06 18:00, Blogger Liisa said...

Kaipa lapset ovat kasvattaneet meitä vanhempia enemmän kuin me heitä. Me teimme parhaamme, niin teki edellinenkin sukupolvi. Lasten liian aikainen itsenäistäminen oli nyt ajatellen virhe, mutta aikanaan suositeltavaa. Minä en tunne yhtään vanhempaa, joka voisi sanoa onnistuneensa kasvatuksessa ja syyllisyys on luonnollista, kuten Blogikäki sanookin.
Ei sitä ruuhkavuosina ehtinyt edes ajatella, miten lapset imevät kaiken ympäristöstään, sanotun ja varsinkin vaietun.
Tärkeää lienee antaa omille vanhemmilleen anteeksi heidän puutteensa ja itselleen, ettei ollutkaan, minun tapauksessani, sellainen äiti kuin olisi halunnut. Elämä koettelee meitä niin monin tavoin eikä ole reilua.
Lapset ovat meille lainaa vain...
Lastenlasten "kasvattamista" seuratessa se kristalloituu.

 
At 4/8/06 20:44, Blogger S. Liuhto said...

mimmimaria said...
Tuli mieleeni, että moni mies on vain oman lihansa jatke.


Voi voi kun luonnehtisin naista "vain vitunkantotelineeksi" niin siitä se riemu repeäisi.

Tasa-arvo on monille hankalaa, kun pitäisi sitä hirveeeeetä suomalaista miestäkin hyväksyä...

 
At 4/8/06 21:45, Blogger Fredrikan2 said...

"Kenties en olekaan epäonnistunut, koska toinen on itsenäinen yksilö ja meillä on erinomaiset välit erilaisuudestamme huolimatta."

Tässä osuit asian ytimeen. Sillä on hyvä että ohjaa, jos voi, kunhan ei pakota eikä vaadi. Erinomaiset välit tyttäresi kanssa ovat paras todiste siitä, että kaikki on ihan hyvin. Että onnistuit ihan hyvin, ellet erinomaisesti

 
At 5/8/06 10:39, Blogger Iines said...

S.liuhdolle:

Kaikki riippuu siitä, millaiseen runoon, millaisten sanojen keskelle sijoittaisit "vitunkantotelineen". Neiti kaunispilluhan oli kaikkineen naisen sieluakin hyväilevä runo. Jos tämä yhteys puuttuu eikä sitä ole mitenkään aistittavissa, näkemys naisesta on eittämättä vajaa.

 
At 5/8/06 20:33, Anonymous Anonyymi said...

Syksyllä lehdet ne varisee ja talvella painuu littuun.

Suudelmasta se rakkaus alkaa ja aina se liuhtoo huh hah hei.

 
At 15/8/06 14:39, Anonymous Petja Jäppinen said...

Tästä tuli mieleeni.
Kun poika oli 8-vuotias, oli hän ollut sukulaisissa oppimassa huonoja tapoja.

Maanantaina poika tulee kotiin jostakin ja sanoo:" tee mulle voi leipä, mä kuolen nälkään".

Vedän oven selälleen ja otan tuolin keskelle lattiaa, mihin asetun mukavasti istumaan, niin että näen jääkaapin ja pojan.

Hän katsoo minua sillä tavoin vittumaisesti kuin me osataan ja kysyy:" No niin, mitä tämä nyt on".

"Ajattelin asettua tähän nyt katsomaan, miten 8-vuotias kuolee nälkään avoimen jääkaapin eteen. Sellaista ei joka päivä näe."

Hän katsoi minua, "Voi saatanan sun kanssas!" ja alkoi tehdä voileipiä.

 
At 15/8/06 18:55, Blogger Iines said...

Tämä hymyilyttää. Aika huvittava tapaus.

 

Lähetä kommentti

<< Home