Oman lihan jatke

Kun tytär oli pikkulapsi, pidin itsestään selvänä, että hänelle tulee samantyyliset arvot ja ihanteet kuin itselleni, että hän kasvaa niihin rinnallani. Eikä se niin mennyt, että syötin jotain tarkoituksella. Kaikki manipulointi tapahtui huomaamatta, ikään kuin olisin ajatellut, että olemme samaa lihaa, näkymättömällä napanuoransäikeellä toisistamme kiinni tai sitten ajattelin tiedostamatta, että lapsi kuuluu minulle, on omaisuuttani ja jatkaa ideologioitani.

Tämä on varmaan kaikin puolin anteeksiannettavaa, koska useimmat vanhemmat kai pitävät lapsiaan itsensä jatkeena, huomaamattaan ja pahaa tarkoittamatta, samalla tavalla kuin kautta aikojen on eri kulttuureissa tehty. Minäkin petasin kaiken valmiiksi, valikoin kirjat, joita tahdoin lukea hänelle, valitsin makuni mukaiset lapsenvaatteet ja muokkasin hänen imagoaan itselleni mieleiseksi vielä senkin jälkeen, kun tuli ensimmäinen taistelu, eräästä takista.

Takissa oli ruma kuminauharesori vyötäröllä ja puuskahdin, että se on oikein makkarakiristys. Mutta ei, tytär tahtoi juuri sen takin ja kirkuvan pinkkinä. En ostanut sitä, koska se ei yksinkertaisesti sopinut hänelle. Olisiko minun pitänyt ostaa lapselle hänen haaveittensa mukainen takki, joka näytti hassulta hänen päällään? Hän luultavasti näki itsensä siinä prinsessana, vaikka peilistä katsoi pulleavatsainen pikkutyttö, jolla oli takin katseita keräävä clou juuri esteettisesti kriittisimmässä kohdassaan.

Muistamme molemmat toisenkin kuvaavan tapauksen minun manipulaatioyrityksestäni. Tapaus on aika tökerö enkä ymmärrä, miksi olen päästänyt suustani jättisammakon, oikein rupikonnan. Katselimme nimittäin kadunreunaan pykättyjä vaalimainoksia. Tytär tirkisteli kasvoja ja minä olin sanonut kokoomuksen Harri Holkerista, että siinä on paha mies, ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille. Tytär luuli kuulemma pitkään, että Holkeri varastaa köyhien rahat ja vie rikkaille, päinvastoin kuin Robin Hood teki.

Pidin myös selvänä, että tytär jatkaa lukioon ja sieltä kulttuurin kehtoon, johonkin yliopistoon, pitkälle akateemiselle uralle. Näin hän tekikin, tosin vaihdettuaan pääainetta. Nyt hän on työssä, jossa tutkinnosta ei ole mitään hyötyä eikä pitkästä akateemisesta urasta tietoakaan. Mietin, olisiko tytär tehnyt elämässään itsenäisempiä ja rohkeampia valintoja jo aiemmin, jos olisin osannut kannustaa häntä ajattelemaan itsenäisesti ja jopa eri tavalla kuin minä. Miksi sitä niin usein viittoo lapsilleen itsensä kaltaista tietä ja tällä tavalla kenties nitistää heiltä heidän omimman omansa? Miksi sitä ei vain voi tajuta, että lapsi ei ole oman lihan jatke?

(Maalauksen tekijän tiedot kateissa, lis. myöh.)