8.7.06

Naisten kesken

Pientä skismaa toisen hyvän ystäväni kanssa, sen ekstroverttien ekstrovertin, josta jo Illuusia-blogissani kirjoitin ja joka asuu täällä kyläpahasessa talvetkin. Se toinen taas asuu muualla ja mökkeilee tuossa rinteeni alapuolella olevassa vanhassa isossa maalaistalossa. Olkoot vaikka Liinu ja Tiinu.

Olin juuri asettunut laiturille mukavaan asentoon aurinkotuoliini ja avannut juomapullon, kun puhelin soi. Liinu kertoi, että hän on juuri saapunut tyhjälle torpalleni jäätelöpaketin kanssa ja siirtynyt pakkauksineen Tiinun puolelle. Tiinu keittää kahvia ja minun on määrä tulla heti jäätelöä tuhoamaan heidän kanssaan, koska Tiinulla on huono pakastin. (Mikä siinäkin on, että ystävättäret eivät aina ”muista” toisen painonpudotusta ja loukkaantuvat, kun kieltäytyy herkuista..). No sanoin kohteliaasti, että olen juuri rasvannut itseni ja että olisin mieluummin nyt rannassa kuin kuumalla pihalla – Tiinun pihalla ei ole varjoa, koska kaikki pihapiirin puut on kaadettu. Puhelin lyötiin korvaani! En ehtinyt edes kutsua naisia seurakseni laiturille.

Mainittakoon, että muutaman tunnin kuluttua palaillessani torpalle Liinun pyörä oli edelleen pihani portilla, joten menin niiltä sijoiltani Tiinulle katsomaan, miten vihaisia minulle ollaan. No ei oltu, vaan naiset olivat siirtyneet kahvista kaljaan ja kälättivät niin että piha raikui. Vaan eipä ole Liinua näkynyt koko viikkoon, joten kyllä asia jäi häntä kaivelemaan. Yleensä hän käy pari kertaa viikossa täällä, minä poikkean harvemmin – mutta näin olen aina tehnyt. Pitää saada olla yksin, ja paljon. Se on minulle tapa elää. Tiinu ymmärtää sen, koska itsekin viihtyy yksikseen, mutta Liinu loukkantuu tuon tuostakin, koska hänelle ei ole olemassa tilaa ”yksin”.

Vaan tällaista kai elämä on. Ihmissuhteissa on aina ristivetoa, parhaimmissakin. Jos ollaan kovin erilaisia, on tietenkin joustettava puolin ja toisin. Hyväksyn ystäväni erilaisuuden ja jopa nautin hänen eloisuudestaan ja räiskyvyydestään. Ajattelen kuitenkin niin, että hänenkin tulisi hyväksyä minun erilaisuuteni ja pitää sitä arvossa loukkaantumatta. Ystävyys voi olla olemassa, vaikkei tavattaisi ehtimiseen. Viittaan tässä mielirunoilijaani Wislava Szymborskaan, joka on sanonut siihen tyyliin, että katsokaamme toisiamme suljetuin silmin. Puhukaamme toisillemme suljetuin suin. Läpäiskäämme paksu muuri. Voikohan hienommin kiteyttää ystävyyden syvintä olemusta?

(Maalaus William Etty)

13 Comments:

At 8/7/06 11:47, Blogger Liisa said...

Iines,
"katsokaamme toisiamme suljetuin silmin. Puhukaamme toisillemme suljetuin suin. Läpäiskäämme paksu muuri"-sitaattisi on todella oiva tiivistelmä ystävyydestä.

Kiinnostuin heti tekstistäsi, kun olen viime aikoina pariinkin otteeseen kuullut puhelimen korvaan lyömisestä. (matka kielikuva muuten) Ja molemmila kerroilla kyseessä on ollut nainen, siis naisten kesken.
Tekevätkö miehet koskaan niin?

Em. tapauksista toisessa oli kyse kontrolloivan henkilön toisten suorasukaisesta määräilystä hänelle sopivan aikataulun ja hänen yksin päättämiensä asioiden hoidosta.

 
At 8/7/06 11:47, Blogger Liisa said...

matka=metka

 
At 8/7/06 15:42, Blogger a-kh said...

Hei, iines! Mihin se kuuro apina katosi?

 
At 8/7/06 16:46, Anonymous Anonyymi said...

Totta, Liisa, aikamoista määräilyä siinä mielessä, että otettiin nokkiin kun oma ehdotus ei sopinutkaan. Enkä ole vakuuttunut aivan siitäkään, että tarkoitus oli hyvä, jos syyllistetään toinen jäätelön sulamisesta, ellei tämä tule siitä paikasta rikkomaan diettiään ja popsimaan kermajätskiä. - Noh, nyt sain olla rauhassa rannassa. Merivesi oli mahtavan lämmintä ja lasten innokkaita uimaääniä oli kiva kuunnella lähellä olevalta rannalta. - Äiti kato mää kävelen vedessä, äiti kato mää sukellan, äiti kato millai mää teen. Naurua ja kikatusta. Ihan noin itsekin tein pienenä ja oma tyttöni. Jonkun piti aina katsoa vesitemppuja. Klassinen leikki nähtävästi.

a-k.h, mikä ihmeen kuuro apina?

 
At 8/7/06 17:58, Blogger a-kh said...

Yksi ei näe, yksi ei puhu ja yksi ei kuule.

 
At 9/7/06 10:26, Blogger Iines said...

Tarinan opetus aukeaisi paremmin, jos hoksaisin, mitä en kuullut.

*jää miettimään*

 
At 9/7/06 15:45, Blogger Liisa said...

A-k.h, lyövätkö miehet koskaan luurin korvaan? Minäkään en ymmärrä tuota kuuro apina-juttua. Olen tosin niin vähän aikaa täällä verkossa kulkenut, joten aukkoja on pää täynnä. Toivottavsti en loukkaa ketään.

Iines, minulla on ollut viikko täynnä tuota kato, tule , leiki, auta minua, hienosti meni, hyvä juttu-elämää. Eilen syntyi viides lapsenlapsi tähän maailmaan.

Lämmint kaunis kesä jatkuu...

 
At 9/7/06 16:30, Anonymous Anonyymi said...

Auttaisiko tämä:

http://www.westone-ornaments.co.uk/images/2009monkeys.jpg

 
At 9/7/06 17:19, Blogger Iines said...

No ei auta yhtään. Ymmärrän kyllä tarinan symboliikan, mutta en osaani siinä. Siinä olisin kaivannut apua.

Liisa, onnea uudesta lapsenlapsesta! Kai minäkin jonain päivänä.. :)

 
At 10/7/06 00:07, Anonymous Anonyymi said...

Toshogu

 
At 10/7/06 13:16, Blogger Iines said...

No ei tuo nimi ollut kateissa,ja buddhalainen viisauskin on tuttu: älä puhu pahaa, älä näe pahaa, älä kuule pahaa.

Yritin vain sovittaa sitä tähän kertomaani tarinaan ja eksyin värmaan liian monimutkaisiin tulkintoihin. Yleisperiaatteena - niin mahdoton kuin se onkin - se on ihailtava ja tavoittelemisen arvoinen.

 
At 11/7/06 00:09, Blogger a-kh said...

Tervetuloa takaisin sairaalasta rajuilmanjärkytyksen jälkeen. Toivottavasti tönö ei lentänyt taivaan tuuliin.

 
At 11/7/06 06:18, Blogger Iines said...

Juu ei lentänyt ja emäntä selvisi säikähdyksellä. Vaan on se niin pelottavaa, kun maailma mustuu ja kaukainen kumu voimistuu ja tulee lähemmäksi. Siinä ei voi muuta tehdä kuin odottaa pahinta tulevaksi.

Vaan nythän paistaa aurinko pilvettömältä jne.

 

Lähetä kommentti

<< Home